Ihmissuhteellisuusteoria
terapia-tiistai eli kävin taas kutistajalla. sain tällä kertaa sanottua ehkä jotain oleellista, vaikka kyllä hyvin paljon sain ujutettua kaikkia lieventäviä asianhaaroja mukaan. sain kuitenkin sanottua sen, että ihmissuhdeasiat painavat mieltä.
kerroin olevani yksinäinen, mutta toisaalta en jaksa tehdä tilanteelle mitään. läheisimmät ystäväni ovat (käsittääkseni) ymmärtäneet sen, etten aina vain pysty olemaan sosiaalinen. tai joskus haluan olla seurassa, mutta en puhua. lisäksi on sitten se toisenlainen yksinäisyys. olen 23-vuotias, joten on kai luontevaa toivoa parisuhdetta. ja minä tietenkin haluan vain sen yhden ja ainoan, jota en saa. sellainen hajottaa. enkä halua näyttää muille miten paljon se oikeasti minuun vaikuttaa. en näytä itsellenikään.
kaikki tietävät, ettei ne "kyllä sinäkin joskus jonkun löydät"-puheet lohduta yhtään. enemmänkin ärsyttävät. en minä halua joskus jotain vaan haluan juuri sen yhden ja ainoan. m joskus päivitteli, että minä ihastun aina mahdottomiin tapauksiin. ja tämänkertainen...ei ole tavallinen ihastuminen.
jotenkin oli todella hämmentävää selittää ihmissuhdeasioitani kutistajalle. tulee sellainen olo, että tässähän pitäisi hoitaa minun syömishäiriötäni eikä ihmissuhdeongelmiani...vaikka tiedän kyllä niiden liittyvän toisiinsa. en oikein tiennyt mitä sanoisin, kun kutistaja kysyi mihin ihastuin jk:ssa. en minä osaa kutistajalle sanoa, että hänellä on niin hyvä kroppa tai muuta vastaavaa (mitä normaalisti ensimmäiseksi hehkuttaisin ystävilleni). sanoin sitten niitä luonteenpiirteitä, jotka minua viehättävät. hän on eläväinen ja räväkkä... ja nyt olen aivan varma, että kutistaja on päätellyt minun jollain tavalla osoittavani kaipuuta omakohtaiseen eläväisyyteen. ja mielestäni se ei mene niin.
puhuimme myös siitä, että masennus selvästikin taas nostaa päätään. en jaksa tehdä mitään enkä halua mennä ulos. mieluiten vain nukkuisin. tietenkin sitten koen tästä kaikesta syyllisyyttä, koska minunhan pitäisi olla kokoajan reipas ja aikaansaava. lääkitys on ilmeisesti pitänyt ne pahimmat ahdistukset (jolloin istutaan nurkassa ja täristään) poissa, mutta myös ne hypomaniat ovat poissa. ennen lääkitystä ja "omia lomia" pitäessäni olen toisinaan saavuttanut sellaisen hillittömän ideatulvan ja tekemisen vauhdin (joka ei siis ole kuitenkaan sama kuin flow). bi-polaari en ole, mutta noita hypomanioita voi liittyä muihinkin psyykkisiin sairauksiin.
minulla on kyllä myös se toinen lääke, mutta minusta kaipaisin nyt enemmän piristävää kuin rauhoittavaa. tosin kutistaja oli sitä mieltä, että voisin ihan hyvin kokeilla tuota toistakin lääkettä. ei siinä mitään häviä. minulla on vain iso kynnys ottaa pamia, kun miellän sen jotenkin sellaiseksi hysteeristen tyyppien rauhoituskeinoksi. ja mitä jos humahdan aivan kunnolla? kaikilla ei kestä yhden pamin jälkeen jalat alla. mitä jos haluan tavoittaa tuon olotilan uudestaan ja uudestaan vain sen puuduttavan tunnottomuuden takia? unohtaakseni itseni. tiedän suhtautuvani diatsepaami-johdannaisiin niin epäluuloisesti, että minulle voisi jo siksi syöttää purkillisen pameja.
sovimme kutistajan kanssa, että varaan ajan psykolle. ensi viikolla tapaan sitten kutistajan lisäksi myös psykiatrini ja keskustelemme varmaankin tästä lääkitysaiheesta. kutistajan kanssa puhutaan ensi viikolla ilmeisesti lisää ihmissuhteellisuusteoriaa.
loppupäivä meni taas kotona koomaillen. tosin sain aikaan jotain yleishyödyllistä kun tein hieman käännöstyötä wikipediassa. valitettavasti suoritukseni wikipedian puolella eivät edistä valmistumistani. mutta jotenkin sinne kirjoittaminen on hermolepoa minulle, joka olen pakkomielteinen asiavirheiden korjaaja. en tiedä kuuluuko osa-aikainen nettitietokirjailijuus sallittuihin aineisiin.
strangelove, 11.10.2006 00:39
Kommentit
itsekin suosittelen varomaan hiukan noita pameja.. ne todellakin koukuttavat huomaamatta.
on liiankin helppoa vain olla "pumpulissa" ja jättää muu maailma omaan arvoonsa kulkemaan ohitse.
täällä kummittelee vielä yksi purkillinen. olen kätkenyt sen kuitenkin hyvin, ja kohtuullinen masennus estää onneksi siivoamisen ja sen seurauksena tuon purkin löytymisen.
t, 11.10.2006 01:31
tuli kokeiltua. ei mitään vaikutusta. olin aika pettynyt, kun olen nähnyt ihmisten menevän aivan tillintallin pameista. minulle on määrätty vain tuo yksi purkillinen, mutta pyytämällähän niitä lisää saisi jos sille tielle lähtee.
strangelove, 11.10.2006 22:00
Tilanteesi kuulostaa meikäläisen näkökulmasta huolestuttavalta. Jotenkin tuntuu niinkuin haluaisit "parantaa" oireen mutta et syytä siihen. Itsestäni tuntuu todella vieraalta ajatus että pitäisi huumata itsensä paetakseen todellisuutta. Elämä on kuitenkin kaikesta huolimatta aika makea juttu, usko minua, minun elämäni ei ole ollut aina auvoista.:(Nyt on.Tsemppiä sinulle, terveisin Vilijonkka.
Jaanuska, 15.10.2006 06:54
vilijonkka aka jaanuska, näinhän se pitkälti menee. oireista olisi mukava päästä eroon, mutta itse sairautta ei oikein ole halua hoitaa. toisaalta kuulemma masennus usein nostaa päätään, kun syömishäiriö alkaa väistyä, että tiedä sitä sitten...
tuo oksatsepaami-lääkityshän on siis tarkoitettu ahdistuskohtausten lievitykseen ja helpottamaan nukahtamista. kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka käyttävät bentsoja/pameja väärin. enkä sitä suuremmin ihmettele. jos elämä on jatkuvaa kärsimystä niin se on "helppo" tie ulos.
tosin minä pelkään senverran paljon lääkkeiden aiheuttamaa mahdollista riippuvuutta, että tuskin minusta ainakaan vielä on tulossa pami-narkkaria.
strangelove, 15.10.2006 19:48
Kommentoi
