Tasaista alakuloa
minua taitaa vaivata krooninen väsymys. en oikein tiedä milloin viimeksi olisin tuntenut oloni pirteäksi ja energiseksi. kuulostaa aika turhalta elämältä sellainen. siis jatkuva epäpirteys. varmaankin syy on pitkälti masennuksessa. edellisestä kuopasta selvittyäni on ollut sellaista tasaisen ahdistavaa. vetäydyn aika paljon omiin oloihini.
soitin päivällä lappariin, kun minun pitäisi varata lääkäriaika. tosin olen helsingissä vain ensiviikon ja sen jälkeen lähden kolmeksi viikoksi harjoitteluun saksaan. enkä tietenkään saanut aikaa... kutistaja on siis sitä mieltä, että minun pitäisi tavata lääkäri lääkityksen tarkistamista varten.
minun pitäisi olla riemuissani siitä, että pääsen taas saksaan. ja kyllähän minä tavallaan olenkin... mutta niin moni muu huoli (erityisesti opinnäyte...) painaa päälle, etten uskalla vielä kauheasti iloita. ennen lähtöä pitäisi saada paperisodat sellaiseen vaiheeseen, että saksasta palattuani voisin alkaa tehdä opinnäytteen lopullista versiota.
jostain pitäisi löytää se opiskelumotivaatio vielä puoleksi vuodeksi. olen jo niin uppoutunut valmistumisen jälkeisiin suunnitelmiini, että en jaksaisi millään keskittyä opintojen loppuun suorittamiseen. takaraivossa kuitenkin jyskyttää se tosiasia, että jouluna napsahda titteliä jos hommat ei ole hoidettu kunnialla. ja keväällä en halua enää tuossa laitoksessa vanheta.
kaikki toistelevat minulle kuorossa, että tokihan sinä valmistut ajallasi, vaikka eivät tiedä tilanteesta mitään. tai siksihän onkin varmaan helppo sanoa niin. yritän pitää mielessäni, että minun tilassani koulun suorittaminen samassa tahdissa terveiden kanssa on todella suuri saavutus. masennuksesta johtuvista poissaoloista huolimatta olen suorittanut opintoja tarvittavaan tahtiin ja saanut ihan mukavasti kiitettäviä. yhtään hylsyä ei ole tullut tentistä, johon olen osallistunut.
seuraavat neljä kuukautta pitää jaksaa vetää läpi vaikka sitten bentsojen voimalla.
strangelove, 23.08.2006 23:04
Kommentit
minulla oli sama tilanne pari vuotta sitten (masennusta jne), opinnäyte ja valmistuminen painoivat päälle ihan liikaa, lopulta sitten nostin kädet ylös ja lopetin valmistumisen miettimisen kokonaan puoleksi vuodeksi, annoin itselleni luvan vain olla (ja parannella pollaani). loppujen lopuksi valmistuin kuitenkin, puolitoista vuotta myöhemmin kuin muut, mutta valmistuimpa kuitenkin.
tsemppiä ja jaksamista :)
eipäjuurikukaan, 24.08.2006 21:48
Miten sinulla menee nykyään syömisten kanssa? Paremmin vai huonommin? Et nykyään juuri enää kirjoita siitä, joten pistää miettimään että oletko menossa pahempaan suuntaan?
emilia, 25.08.2006 14:46
olen usein miettinyt, että missä vaiheessa olisi mahdollisesti syytä ottaa "hermolomaa". en kuitenkaan tiedä olisiko sekään oikein hyvä vaihtoehto. jos jäisin kotiin lepäilemään niin ennen pitkää tulisin täysin hulluksi velvollisuudentunteeni kanssa. olen sellainen pakkomielteinen ylisuoriutuja. mutta jos tämän loppuvuoden vielä jaksaisi niin homma olisi paketissa.
strangelove, 25.08.2006 14:47
emilia, en ole kirjoittanut syömisistäni kesän aikana, koska koen syöväni aivan liikaa. minun on pakko syödä töissä ruokkiksella aina jotain ja äitini vahtii, että syön joka päivä myös kotona. se on kamalaa.
odotan ensi viikkoa, kun palaan omaan kotiin ja saan olla rauhassa syömättä. painankin nykyään niin paljon, että tuskin uskallan edes vaa'an kanssa samaan huoneeseen.
strangelove, 25.08.2006 14:50
Kommentoi
