Bentsoja
en tiedä miten tämän tekstin aloittaisin. viime päivät ovat olleet niin kummallisia. tai oikeammin hirveitä. torstaina lähdin helsinkiin googletettuani tuntitolkulla farmasiaan...tai vielä tarkemmin yliannostuksiin liittyviä sivustoja. olin täysin väsynyt elämään ja turhautunut siihen, että yleisimpien reseptivapaiden tai minulle kirjoitettujen lääkkeiden kohdalla jo ld50:n saavuttaminen tarkoittaisi ämpärillistä pillereitä. ei, minua ei todellakaan kiinnosta saada vain mahaani sekaisin ja päätyä vatsahuuhteluun.
menin sitten perjantaiaamuna lapinlahteen tapaamaan ennalta sovitusti kutistajaa. kerroin hänelle itsetuhoisuudestani. en ollut mitenkään halukas puhumaan asiasta, mutta päätin vain sylkäistä sanat ulos. kutistaja oli sitä mieltä, että nyt olisi ehdottomasti tärkeintä turvata hengissä selviämiseni. "jos tapat itsesi niin kukaan ei voi enää auttaa sinua." "sitten minua ei enää tarvitse auttaa."
kutistaja kysyi suostuisinko lähtemään aurooran sairaalaan, psykiatrian päivystykseen. mietin asiaa jonkin aikaa. en minä sinne halunnut, mutta sanoin sen ehkä olevan nyt järkevin ratkaisu. niin minut istutettiin taksiin. se oli kuin jostain elokuvasta. kutistaja sanoi osoitteen kuskille ja kuski katsoi sairaalan pihalla, että menin varmasti päivystykseen.
auroorassa minua haastatteli mukavanoloinen mieshoitaja. minua ei alunperinkään huvittanut puhua asioistani, joten puhuin vielä suppeammin hoitajalle. jonkin aikaa odoteltuani tapasin sitten lääkärin. arvata saattaa, että olin entistä vähemmän innostunut kolmatta kertaa reilun tunnin sisään selittämään asioitani...ja vielä täysin vieraalle ihmiselle.
en suoranaisesti kai valehdellut lääkärille, mutta en jaksanut painottaa ahdistukseni laatua. hän tuli siihen tulokseen, että minua ei ole välttämätöntä ottaa sairaalaan ja minä nyökyttelin mukana. vältin hiuksenhienosti suljetun osaston. lääkäri käski minua jatkamaan fluoksetiinin syömistä, määräsi minulle bentsot tarvelääkkeiksi ja suuressa viisaudessaan kehoitti puhumaan ystävien kanssa.
tilanne oli aivan absurdi. minä kyllä annoin turhan aurinkoisen kuvan itsestäni, mutta kyllä lääkärinkin ammattitaidossa on paikkaamista. tietenkin potilaan itsemääräämisoikeutta ja omaa arviota pitää kunnioittaa, mutta kyllä potilaan sanoja pitää osata hieman epäilläkin. etenkin psyk-puolella. hän kuitenkin päätti vain määrätä minulle suoralta kädeltä hieman tujakammanpuoleisia ahdistuslääkkeitä. vähän kuin hoitaisi syöpää buranalla.
kyllä ne lääkkeet voivat tulla ihan tarpeeseenkin, mutta mistä hän olisi tiennyt, että jos vaikka olen bentsojen väärinkäyttäjä? minä en oikein ymmärtänyt hänen logiikkaansa. lisäksi hän tuntui pitävän hyvin tärkeänä sitä, että masennukseni pahenemiseen ei liittynyt mitään erityistä tapahtumaa.
kyllähän siihen varmasti ainakin osittain liittyvät ihmissuhdekuvioni. mutta muutenkin hauraassa olotilassa en kokenut mitään halua puhua tuolle tuntemattomalle miekkoselle minun ihmissuhdeasioistani.
no, minä kuitenkin kävelin vapaana naisena bentsoreseptin kanssa ulos aurooran päivystyksestä ja päätin, että sinne en kyllä enää mene kuin jalat edellä. maanantaina minun pitäisi kai soittaa kutistajalle ja kertoa miten auroorassa kävi. hän olettaa minun nyt lepäävän turvallisesti lääketokkurassa suljetulla. ehei. tämä tyttö tallustaa vapaana.
bentsoja en ole vielä syönyt, koska ne saattavat aluksi pistää pään sekaisin. seuraavan pahan päivän varalle ne ovat kuitenkin nyt olemassa. fluoksetiinia en ole vielä aloittanut uudestaan, mutta aion kyllä taas yrittää.
olen hieman löytänyt elämänhalua ja avulla yritän nyt tasapainoilla eteenpäin. en voi väittää voivani erityisen hyvin, mutta tällä hetkellä pärjäilen ja se on paljon verrattuna aiempaan olotilaan.
töissä tosin yksi kollega meinasi saada romutettua kaiken. olimme kahdestaan tekemässä lauantain aamuvuoroa ja meillä oli pieni erimielisyys yhden työasian toteutuksesta. emme siis todellakaan riidelleet, mutta yhtäkkiä hän vain kääntyi kannoillaan ja sanoi, että tee miten tykkäät. kyseinen työhomma on hieman hankala tehdä yksinään, joten hänen käytöksessään oli aivan selvää mielenosoituksellisuutta. outoa, kun en ole koskaan aiemmin nähnyt hänen käyttäytyvän noin.
aluksi töissä sattunut välikohtaus suututti minua todella ja olin valmis heittämään vähäisetkin hyvät aikeeni pöpelikköön. välikohtaus mietityttää yhä, koska kollegani käyttäytyi aivan luonteensa vastaisesti. tietenkään en voi olla pohtimatta, että olenko sitten vain niin ärsyttävä tai "kaikkitietävä", että rauhallisetkin ihmiset hiiltyvät...
noh, jotain hyvääkin on sentään tapahtunut. olimme tänään tanssikeikalla ryhmämme kanssa eli siis sain taas viettää muutaman laatuhetken jk:n kanssa. keikkakin meni ihan ok ja esiintyminen on aina piristävää vaihtelua tavalliseen arkeen. hetkeksi saa heittäytyä rooliin, jossa voi paistatella muiden ihailevien katseiden valossa.
strangelove, 06.08.2006 02:18
Kommentit
Tilanteesi on toki melko vakava, mutta en voi olla sanomatta, että mikäli olet vielä kyennyt "näyttelemään" terveempää kuin olet (voinko käyttää sanaa terve?)ei sinulla olekaan syytä mennä suljetulle. Suljetulle osastolle menoon on kuitenkin olemassa tietyt kriteerit että sinne mennään, ja suomessa (potilasvahinkolain luvatussa maassa) lääkäritkin yrittävät vain toteuttaa sitä parhaansa mukaan. Uskon että lääkäri on ollut ihan ammattitaitoinen ja tietää mitä tekee. Lääkärit ovat taitavia näkemään ihmisten läpi, erityisesti "näyttelemisen" ja varmasti tehnyt päätöksensä jo pelkästään sen perusteella. Luulen, valitettavasti että lääkäri on kyllä huomannut näyttelemisesi, joten suljetun välttäminen ei siitä varmasti johtunut.
mutta voihan olla että olen väärässä.
, 07.08.2006 15:25
en itse sanoisi sitä näyttelemiseksi. ennemminkin olin hiljainen. minulla ei siis ollut mitään hinkua joutua suljetulle, mutta lääkäri teki päätöksen mielestäni aika heppoisin perustein. voi tietenkin olla, että hänellä oli hyvin erilainen kuva tilanteesta kuin minulla.
olen omien opintojeni ohella perehtynyt myös jonkinverran psykiatriaan, joten hoitokäytännöt ja kriteeristöt ovat minulle tuttuja. pakkohoitoonhan minua ei olisi voitu määrätä, koska niitä kriteerejä en täyttänyt (ja se vaatisi jo neljän lääkärin puoltavaa lausuntoa). terapeuttini oli sitä mieltä, että minut pitäisi ottaa osastolle ja hän on paremmin perillä potilastaustastani.
voi olla, että kyseinen lääkäri on hyvä ja ammattitaitoinen. minulle vain tuli aika erilainen olo. menin ihan vapaaehtoisesti aurooraan, mutta siellä en kokenut oloani mitenkään turvalliseksi.
mutta tosiaan tämä nyt oli vain minun yhteen kokemukseen perustuva tunnetila. aurooran sairaalassa tehdään tärkeää työtä ja arvostan sitä paljon.
strangelove, 07.08.2006 17:28
Kommentoi
