En ole varmastikaan ainoa, joka on tullut miettineeksi hymiöiden järkevyyttä. Kenties se ei kuitenkaan poista minulta oikeutta pohtia asiaa. Minä nimittäin käytän hymiöitä hyödykseni ja ne ovat kyllä ihan oiva keksintö.
Olen aiemminkin kummastellut joitain hymiöitä ja miettinyt niiden soveltamista todellisee elämään. Osa hymiöiden naamoista nimittäin näyttää plastiikka...vai pitäisikö sanoa pikselikirurgin muotoilemilta.
Harvalla on havaittavissa näin euforisen leveää hymyä :) Tai toisaalta tämä kaveri kaipaa pikaisesti jotain piristävää :( Vähemmän suosiossani oleva hymiö :/ näyttää siltä, kuin hän olisi kärsinyt eteisvärinästä ja mennyt liian myöhään rytminsiirtoon (ja siitä olisi seurannut embolia ja sitä rataa...). Enkä edes uskalla diagnosoida tämän kaverin :S psyykehäiriön vakavuutta...
No, näiden kanssa pärjätään. Käyttäessäni msn messenger-ohjelmaa tapasin kuitenkin hymiön, joka hämmensi minua syvästi yön pimeinä tunteina. Kyseisen hymiön saa esiin näppäinyhdistelmällä "*-)", mutta selvyyden vuoksi voin myös kuvailla sen. Tämä hymiö pyörittelee silmiään puoliksi (siis katsekentän ylälaidassa) ja samaan tahtiin liikuttelee vuorotellen oikeaa ja vasenta suunpieltä alas.
Nähtyäni tuon hymiön jokin naksahti päässäni ja aloin matkia hymiön ilmettä. Aluksi siitä ei tullut mitään, koska repesin kerta toisensa jälkeen nauramaan. Pienen harjoittelun jälkeen pystyin samaan kuin tuo animoitu hymiö.
Mitä opimme tästä? Markus Kajoa lainaten: "Emme mitään." Jos on tylsää itseään voi toki viihdyttää matkimalla hymiöitä. Tai sitten voi keksiä jotain ihan oikeaa tekemistä, kuten kirjoittaa edellä mainitusta blogiin keskellä yötä.
foxy shady, 04.03.2004 01:12
Blogi pyörii Movable Typellä.
Rispekt on saatavilla myös RSS-feedinä.
Näyttääkö sivu katkenneen? Olet törmännyt vajavaisuuteen Internet Explorerin tyylitiedostotuessa. Paina kaksi kertaa F11 tai hanki parempi lukuväline.