Saavuin hetki sitten harrastamasta opiskelijaelämää. Siis ryhmä meitä radiografeja ja tutorimme olimme viettämässä iltaa. Lähtölaukauksena toimi kirurgian tentti. Sieltä suuntasimme Roskapankkiin etkoille (siideri 2,7e - ei paha) ja sitten hohtokeilaamaan. Hohdokasta se olikin. Siiderin juonnin ohella tuli kaato jos toinenkin. Ensimmäisellä kierroksella pieksin meidän radan porukan mennen tullen. Toisella kierroksella oli sen verran enemmän jo promilleja, että jäin kolmanneksi. Jatkoille menimme Populukseen. Lisää siideriä ja karaokea. Kanssaeläjät saivat nauttia niin Aikuisesta Naisesta kuin Joutsenlaulusta. Lopulta löysin itseni Kannelmäen aseman grillin kautta kotiin.
Koko iltamme kului siis Kalliossa. Ja opin ymmärtämään miksi Happoradion setä laulaa suurella tunteella ja tuskalla haluavansa pois Kalliosta. Tuota laulua ehdin minäkin siteerata illan aikana.
Kallio on kummallinen paikka. Jollain tavalla ahdistava. Iltamme oli kyllä hyvinkin viihtyisä, mutta minä en ymmärrä Kalliota. Perinteisiä kulmakapakoita siellä näkyy olevan enemmän kuin tarpeeksi, mutta kai niille on sitten asiakkaitakin. Ja tuolla Aleksis Kiven kadulla on kuulemma toisenlaistakin liiketoimintaa. En tiedä kuinka suuri asiakaskunta näillä maailman vanhinta ammattia harjoittavilla on.
Minä olen melkoisen tyytyväinen Kannelmäessä. Vaikka Kannelmäestä ei lauluja lauletakaan... Suunnatessani baarista Sörnäisten metroasemalle vaihtui se päässäni soinut Pois Kalliosta riemukkaampaan Katupoikien Lauluun.
foxy shady, 16.10.2003 00:50
Blogi pyörii Movable Typellä.
Rispekt on saatavilla myös RSS-feedinä.
Näyttääkö sivu katkenneen? Olet törmännyt vajavaisuuteen Internet Explorerin tyylitiedostotuessa. Paina kaksi kertaa F11 tai hanki parempi lukuväline.